Auts, auts! Siis miten voi olla näin kovat kivut oviksen lähestyessä?! Kierukan poiston jälkeen minulla on tullut suhteellisen kovat ovulaatiokivut. Aluksi luulin kipuja kohtutulehdukseksi, mutta ei se sitä sitten ollut. Eilen illalla jomotteli ihan kunnolla selkää myöten. Nyt on kp 10 ja sylkitesti näytti vain pallukoita vaikka eilen oli vähän alkavia saniaisia. Pitäisi kai tuokin tosiaan jättää niin ei tule liikaa spekuloitua mitä kropassa tapahtuu.

Tänään on miehellä siemennesteanalyysi. Meidän täytyy lähteä toiselle paikkakunnalle, lupasin lähteä mukaan. Käymme sitten vähän kaupungilla ennen kuin täytyy lähteä takaisin kotiin. Kunpa näytteenotto/-anto onnistuisi hyvin ja saisimme myös hyvät tulokset! EHKÄ sitten osaisi ottaa rennommin pitkänkin yrityksen, kun tietäisi asioiden olevan kunnossa. Pitää sitten vaan soitella taas terkkalääkärille, kun hän aikoi laittaa lähetettä, kun miehen tulokset ovat saapuneet.

Minulla oli tänään vakaa aikomus tulla kunnolla ajoissa työpaikalle, sillä joudun lähtemään lounaan aikoihin pois sen tutkimuksen takia. Otin aamupalan mukaani töihin, että saisin säästettyä kotona aikaa. Kyllä petyin itseeni, kun olinkin töissä samaan aikaan kuin aina ennenkin... Mitähän tärkeää minä siellä kotona muka säädin?!

Tie äidiksi ei ole kaikilla suora. Usein ajattelee esimerkiksi monilapsisten perheiden kohdalla kaiken käyneen sormia napsauttamalla. Tai, jos kaksi lasta ovat tulleet lyhyellä ikäerolla, eihän noilla mitään ongelmia ole ollut. Olen nyt yrittänyt muistuttaa itseäni, etten sorru tuohon ajatukseen. Tähän ajatukseen heräsin viimeistään siinä vaiheessa, kun eräs tuttavani kertoi saaneensa keskenmenon yrittäessään neljättä. Ikäeroa edelliseen tulee reilu 3 vuotta.

Lapsettomuudesta ei puhuta suoraan. Sitä potevat usein häpeävät kohtaloaan eivätkä puhu siitä ystäville, ainakaan usealle. Näin minäkin olen tehnyt. Kyllä kaikista muista mahdollisista vaivoista ja sairauksista puhutaan, mutta ei lapsettomuudesta. Aiemmin oli helppo sanoa, ettei mies halua lapsia, sillä se oli totta. Nyt useimmat kaverit eivät edes kysy lapsitoiveista sillä luulevat edelleen, ettei mieheni halua lisää. Olen kuitenkin muutamille kertonut avoimesti yrityksestä ja epäonnistumisista. Olen koittanut kohdata ongelman kunnolla, eihän siitä pääse yli eikä ympäri, vaikka se kipeää tekeekin.