Joinakin aamuina jo herätessään tietää, että päivästä tulee kaoottinen tai muuten todella pitkä. Sellaisina päivinä  toivoo vain pääsevänsä takaisin lämpimän peiton alle, jotta uusi päivä toisi mukanaan paremman fiiliksen.

On myös aamuja, jotka alkavat loistavasti. Tänään oli sellainen aamu.

Herään rauhassa ennen herätyskellon soittoa, venyttelen sängyssä ja nautin vielä hetken sängyn lämmöstä. Käyn laittamassa sylkitipan ovismikroskooppiin ja jätän sen kuivumaan. Mies ja lapsi nukkuvat vielä, saan rauhassa laittautua työpäivää varten ja aloittaa aamupalan.

Aamupalan jälkeen menen katsomaan miltä mikroskoopissa näyttää. Kp 6, ei vielä saniaisia, muutama sen tapainen. (En ole enää ostanut ovistikkuja, kun ovis kuitenkin tulee. Haluan ailti olla kärryillä kierrostani, ja olen havainnut sylkitestin olevan oiva apu siihen samoin kuin lämmön mittaus). Kaikki ok tähän asti. Mies ja lapsi heräävät ja aloittavat omat aamutoimet.

Töissä ei tänään ole paljon tekemistä, kuten huomaatte. Ihan mukava perjantai tulossa, kunnes.

Siivojamme alkaa jututtaa minua, ihan mukava nainen, olen jutellut ennenkin. Sitten tulee se, mitä vähiten olen odottanut "oletko harkinnut toista lasta?". Hämmenyn täysin ja sönkötän jotain takaisin. Hyvä päiväni on pilalla.

Tiedän, ne olivat vain sanoja, eivätkä edes loukkaavia, mutta ne nostivat sen pahan olon esille, jota olen koittanut tukahduttaa ja piilottaa pois mielestäni.