Aarg...lupasin itselleni, etten mittaa lämpöjä enkä katso sylkimikroskoopilla jne. Olenkin hyvin onnistunut tässä päätöksessä. Tänään kuitenkin teki niiin mieli katsoa mikroskoopilla. Olen laittanut sen kaapissa hankalaan paikkaan, ettei sitä tule otettua. Siellä se vielä on pysynyt. Mittaamisesta ei oikeasti ole minulle hyötyä. Kierto kun kuitenkin on ollut tasainen eikä mittaamisella voi vaikuttaa lopputulokseen, ainakaan tässä yrittämisen vaiheessa.

Ensi viikolla oleva gyne ajoittuu juuri oletetun oviksen jälkeen, ellei antibioottikuuri sotke ovista. Ihana päästä ultraan katsomaan ja varmistamaan, että kaikki on (toiv.) ok. Kaipaan myös ammattilaisen näkökulmaa tilanteeseen. Terveyskeskuslääkärini ei edes tiennyt keltarauhashormonin labralyhennettä...Oli laittanut mulle lutenisoivan hormonin mitattavaksi loppukierrosta....että näin! Onneksi itse tiesin mikä pitää loppukierrossa mitata ja näytteen ottaja soitti lääkärille lupaa vaihtaa analyysi.

Eilen, kun kävin facebookissa, alkoi ahdistaa. Siellä pari kaveria oli laittanut vauvauutisia statukseen. Toisella oli ultrakuva ja toisella muunlainen viesti, että lapsi on tulossa. Miksi pitää olla kateellinen ja katkera?! Sitä tunnetta on vaikea hyväksyä, sillä en haluaisi tuntea tällaisia negatiivisia ajatuksia. Onneksi näitä tunteita ei tarvitse sietää joka päivä ja ne menevät nopeasti ohi.

Tänään meille on tulossa vieraita kolmeen eri otteeseen. Siivoilin tuossa aamusella kun mies ja poika kävivät kirjastossa. Leipoa en jaksanut, ostin valmiita keksejä. Aina ei tarvitse passata!