Onnellisia ovat ne, jotka saavat kaksi viivaa tikkuun ennen kuin yrittäminen on toden teolla alkanut.

Onnellisia ovat ne, jotka saavat iloita odotuksesta loppuun saakka ja saavat elävän lapsen syliinsä.

Onnellisempia ovat ne, jotka useiden epäonnistumisien jälkeen saavuttavat päämääränsä ja saavat iloita vihdoin syntyneestä lapsesta. Kaikki ne lukuisat pettymykset, odotuksen odotus, epätietoisuus, katkeruus ja suru nostavat onnen ja onnistumisen mittaamattomaan arvoon.

Kun tein raskaustestin esikoisestani, oli tunteeni sekavat. Olin tietysti onnellinen mutta myös vähän peloissani. en musitao lenko tästä aiemmin jo kirjoittanutkin. Ajatukseni testin tehdessäni oli, että nyt olen raskaana, saan lapsen. Mitään muuta ei mielessäni edes käynyt. Ei ollut vaihtoehtoa, että menettäisin lapsen tai että raskaus olisi kohdun ulkopuolinen.

Nyt ajatukseni ovat hieman muuttuneet. En osaa pitää itsestään selvänä asiana, että ihminen raskautuu. En voi luottaa, että seuraava raskaus onnistuisi loppuun asti, vaikka haluaisinkin. Uskon, että tulen olemaan paljon onnellisempi mahdollisesta seuraavasta lapsesta kuin esikoisesta. Rakkauden määräähän onnellisuus ei katso, mutta luulen, että olen kiitollisempi ja nöyrempi ihminen.