En mennyt aamulla verikokeeseen sillä kotitesti puhui karua kieltään. Apteekin oma jäi täysin valkoiseksi, ei jättänyt epäilyksen sijaa. Soitin sairaalaan, etten mennytkään verikokeeseen, kun testi näytti jo puhdasta negatiivista. No, heidän mielestä minun pitää mennä antamaan se näyte. Menen huomenna. Ärsyttää vaan, kun reissaa toiseen kaupunkiin töihin niin nuo lyhyetkin käynnit vievät kamalasti työaikaa. jos olisi oma auto niin sujuisi paremmin, mutta kun käyttää julkisia niin työaikaa menee hukkaan lähes aina 2 tuntia. Tympeä tehdä tunteja sitten sisään jonkun vartin näytteenoton takia..

Nyt on kyllä surullinen ja tyhjä olo. Ei oikein jaksaisi keskittyä mihinkään, haluaisi vain miettiä ja surra kohtaloaan. Mutta mitä se auttaa? Kyllähän asia täytyy kuitenkin käydä läpi, mutta tilannettahan se ei muuta mihinkään. Aamulla yritin vääntää suuta väkisin hymyyn, se kun jonkun tutkimuksen mukaan kohottaa mielialaa vaikka oikeasti ei hymyilyttäisi.

Lumienkeli hentoinen laskeutui syliini.

Hetken sain koskettaa pitää omana.

Suli syliini kaunis lumienkeli. Kyyneleeksi poskelle.