Nyt on ovis missattu. En ole vieläkään hankkinut ehkäisyä, ollaan menty edelleen keskeytetyllä ja ollaan karteltu tärppipäiviä. Oli kyllä tällä viikolla niin selvät limat ja kivut, että pahaa teki jättää hyödyntämättä. Luulen, etten hae pillereitä. En halua nyt sekoittaa elimistöni horminitiomintaa, kun kierto kumminkin pelaa normisti. Kait me mennään jatkossakin näillä eväillä.

Tympii. Miksi tämän lapsi-asian  kanssa ei voi olla sinut. Miksi ei voisi nyt vaan antaa ajan kulua ja mielen rentoutua. Eihän taukoa tarvitse pitää kuin kesäkuulle.  Ikinä ei tunnu hyvältä, aina on väärä vaihe menossa. Yrityksen aikana välillä ajatteli, että tauko tekisi hyvää. Nyt kun taukolee niin ei haluaisikaan heittää yhtään kiertoa hukkaan.

Toisaalta pelkkä sana "vauva" saa minussa aikaan tunnekuohun, reaktion, jota en oikein osaa selittää. Tuntuu, kuin ihokarvat nousisvat pystyyn, ihan kuin en haluaisi kuulla koko sanaa. Haluan toisen lapsen, enemmän kuin mitään. Ehkä pelkään epäonnistumista niin paljon, että reagoin vauva-asioihin vaistomaisesti negatiivisella sävyllä.

Ollaan ostamassa autoa, uuden työn takia. Nykyisessä työpaikassani yksi työkaveri sanoi, että ostakaa sellainen mihin mahtuu perhe. Sanoin, että kyllä me kolmistaan pieneen mahdutaan. Työkaveri siihen, että kyllä se isompaa kannattaa katsoa jos vielä lisää lapsia tulee. Teki mieli sanoa, että niitä ei ehkä tule. Vaikka haluan uskoa, että tulee.

Pilasikohan H1N1-rokote mahdollisuuteni raskauteen, sitä olen viimeaikoina miettinyt. Tukostaipumus aiheuttaa keskenmenoja, mutta kummastuttaa, miten esikoinen on onnistunut ilman hepariinia. Miksi silloin ei tullut keskenmenoja.

Aallonpohjalta ei pääse kuin ylös. Viikonloppuja.