Täällä on muuttopuuhat täydessä vauhdissa. Laatikoita on kämppä ympäriinsä ja kaapit alkavat ammottaa tyhyyttään. Todella haikeaa jättää kohta tämä kaupunki ja koti taakse. Menemme ylihuomenna viemään jo jotain tavaroita uuteen asuntoon. Käväisen samalla uudessa työpaikassani. Muutto alkaa hiljalleen konkretisoitua mielessä. Minua harmittaa kyllä kovasti, kun ne läksiäiset menivät sivuun. Sovimme ystäviemme kanssa, että voivat tulla viikolla kylään. Sekin nyt meni mönkään, sillä nyt minä sairastuin. Toivottavasti nyt saadaan olla hetki terveenä!

Menkatkin ovat juuri loppumassa, eli kohta saadaan aloittaa hommailut kortsujen kanssa. Viime kierrossa vähän arastelin paljaaalla menoa, käytettiin vain keskeytettyä yhdyntää. Ostin sitten kasan kortsuja, niin ei tarvitse jännittää mahdollista raskautta. Tällä kertaa ei menkkojen alkaessa tullut sitä pettynyttä oloa. Olin helpottunut, kun ne alkoivat. Kyllä tuo työ on nyt sen verran tärkeä, että pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.

Tässä pakkaillessa olen törmännyt myös säilyttämiini vauvatarvikkeisiin. Toki tunuti haikealta pakkailla niitä laatikoihin. Tuli mieleen ne hetket, kun aloiteltiin yritystä. Silloin niitä tavaroita ihaili useasti ja maalasi ihania pilvilinnoja vauvantuoksuisesta arjesta kahden lapsen äitinä. Nyt melkein nauroin niille omille ajatuksilleni ivallista naurua. Luulitko oikeasti, että se kävisi niin helposti! Olisi tehnyt mieli nakata kaikki ne tavarat kierrätykseen. En kuitenkaan hennonnut. Uudessa asunnossa laitan nuo tavarat takimmaiseen nurkkaan, josta otan ne vasta sitten, kun esikoiseni muuttaa kotoa tai niitä tarvitaan oikeasti.