Sunnuntai tulee olemaan monessa kodissa iloinen päivä. Lapset tuovat ihania kerhossa tai koulussa tehtyjä kortteja ja ehkä äitiä muistetaan myös aamupalalla tai täytekakulla. Monelle tuleva sunnuntai on ikävä muistutus siitä, ettei ole vielä äiti, muistutus epäonnistuneista hoidoista tai keskenmenoista. En voi kuin kuvitella miltä se tuntuu. varsinkin, kun lehdissä on mainoksi "Äidille sitä ja äidille tätä", "Äitienpäivän lounas, lapset puoleen hintaan"....

Tänään puhuimme töissä ruokatunnilla äitienpäivästä ja siitä mitä kukin odottaa lahjaksi ja mitä miehet ovat ostamassa jne. Osa odotti koruja toiset kukkia jne.  Eräällä työkaverillani oli todella jyrkkä mielipide äitienpäivästä ja he eivät juhlikaan sitä kotona. Äitiys on todella hieno ja tärkeä asia, kuten myös isyyskin. Se täytyisi muistaa joka päivä. Onhan se ihanaa, että yhtenä päivänä vuodessa muistetaan erityisesti äitiä ja isää, mutta ei siitä tarvitse tehdä kaupallista ja revittelevää asiaa.

Itse olen enemmän kuin onnellinen siitä, että saan olla äiti yhdelle lapselleni. Olen äiti myös niille pienille, jotka eivät ole jaksaneet pysyä mukana loppuun asti. Odotan innolla mitä lapseni on askarrellut kerhossa ja sitä lapsen jännitystä ja vilpitöntä iloa ja rakkautta hänen ojentaessaan tekelettä minulle.