Tässä olen taas mietiskellyt omaa elämää ja olemista. Kotona on ollut hyvä olla ja töissäkin. Pitkästä aikaa olen katsellut lapsemme kuvia ja tuntenut hyvin voimakasta onnen tunnetta. Hän on niin iloinen ja reipas. Toki olen ollut onnellinen hänestä jo aiemmin, mutta välillä onnen ja rakkauden tunne ryöpsähtelee voimakkaammin. Nyt hänellä on ollut hyvin seesteinen kausi, uhma ei ole niin vahvasti esillä kuin keväällä vielä oli. Katsotaan, vaikuttaako kohta alkava esikoulu käytökseen. Luulen, että muutos saa aikaan muutaman viikon kestävän uhmakauden. Hän on nyt kuitenkin ollut kotona isän kanssa puolivuotta! Mielellään hän on kuitenkin menossa eskariin.

Minulla on nyt muutama tuttava joilla ei ole lapsia ja ainakin yhden tiedän kärsivän lapsettomuudesta. Minusta tuntuu välillä pahalta puhua lapsista heidän läsnä ollessaan. Lapsettomuudesta primäärisestä ja sekundäärisestä, on helpompi puhua, sillä tilanteemme on sama. Mutta lapsesta puhuminen tuntuu väärältä. Täytyisi vain ajatella, että nämä minun tuttavat ovat käsitelleet aiheen omassa mielessään ja he eivät koe lapsista puhumista ongelmana. Ainakaan niin kauaa, kuin joku alkaa hehkuttamaan alkanutta raskauttaan, raskausvaivojaan tms. Sellaista en itsekään tällä hetkellä kestäisi. Miksi minun täytyy kokea oloni vaivautuneeksi, jos puhun omasta elämästäni toisille... Tämä on vain elämää ja kaikilla on omat vastoinkäymiset ja niiden kanssa on vain elettävä. Omaa sekundääristä lapsettomuuttani en ole vielä täysin pureskellut. omat tunteet onnistumisesta heilahtelevat edes takaisin, jopa päivän aikana. Ehkä minun pitäisi saada lopullinen tuomio, jotta lopettaisin unelmoinnin ja haaveet toisesta lapsesta. Toisaalta taas se olisi omien periaatteideni vastaista. Olen perusluonteeltani positiivinen ja aika sinnikäs asioissa, joita oikeasti haluan. lapsi-asian kanssa pitäisi osata vetää raja johonkin. Tällä hetkellä voimavaroja tuntu vielä olevan hyvin jäljellä, sekä minulla että miehellä, joten yritys jatkukoon.

Tässä yrittämisen lomassa käy välillä mielessä ihmeellisiä asioita. Sitä alkaa miettiä kaikea maan ja taivaan väliltä mikä vaikuttaa siihen, miksi raskaus ei ole alkanut tai onnistunut. Aluksi tietenkin on pitänyt kokeilla vitamiinit, kalaöljyt ja terveellinen ruokavalio sekä liikunta. Kun tällaiset elämäntapamuutokset eivät ole tuottaneet tulosta on kokeiltu nostaa jalat seinälle, juotu greippimehua ja syöty lääkärin määräämiä lääkkeitä. Joitain taikauskoisia syitäkin on ilmaantunut, mutta ei sentään vakavissaan :D Meidän lähellä on pelikenttä, jossa olemme käyneet pelaamassa jalkkista ym. Pari kertaa siihen kentälle on ilmestynyt musta kissa ja se on kävellyt suoraa minun jalkojen viereen. Se on hipaissut kyljellään jalkaani ja jäänyt istumaan eteeni... Tämän täytyy nyt olla joku kauhea kirous!!