Tänään olen taas miettinyt enemmän tilannettamme. Mitähän sitten, jos en saakaan enää lapsia... Onneksi ensi viikolla on gyne, jos saisi asiaan selkoa. Otan mukaani verikokeitten tulokset, jotta voin näyttää hänelle niiden olevan kunnossa. Haluaisin ajatella, että minä vain hätiköin asian kanssa, mutta joku sisälläni sanoo ettei lasta ole vähään aikaan tulossa. Jostain kumman syystä yrityksen alussa minut valtasi olo, etten tule lasta helposti saamaan. En tiedä mistä tuo olo tuli.

Kukaan täällä udessa työssä ei tiedä yrittämisestä ja epäonnistumisista, enkä uskoakseni kerrokaan. Täällä hymyni on loistava muuri, kukaan ei tiedä mitä sen takana on. Kukaan ei tiedä, että itken hiljaa sisälläni. Kukaan ei tiedä, että olen vihainen keholleni, kun se ei pysty ylläpitämään raskautta. Kukaan ei tiedä, että olen usein pettynyt itseeni, kun en voi olla joka päivä tyytväinen siihen mitä minulla jo on.

Päätin, etten testaa tässä kierrossa mitään; en lämpöjä, en sylkitestiä, limoja en mitään! Koitan keskittyä muihin asioihin. Olen huomannut, että käsitöillä sekä lukemisella saan ajatuksia muualle. Kuinkahan monet töppöset ja lapaset meillä on nurkissa ennen kuin raskaudun?! Veikkaan, että monet