Terhi Koulumies: Vauvaa vailla

Elina on kolmikymppinen helsinkiläisnainen. Hänellä on työpaikka, ystäviä ja miehiäkin. Iltaisin riittää menoa ja meininkiä. Sitten pikkusisko saa vauvan, ja Elinan elämältä romahtaa pohja. Hän tuntee selittämätöntä halua napata siskonsa vauva ja juosta pienokaisen kanssa niin kauas kuin mahdollista. Elina tajuaa potevansa vauvakuumetta, mutta hänellä ei ole miestä, ei ketään pysyvää. Kaikki miehet ovat joko varattuja tai sietämättömiä - vauvankaan takia ei kestä ihan ketä tahansa. Elina yrittää seurustella ja hankkia vauvaa luomusti, mutta sitten selviää, ettei vauvaa tilata postimyynnistä niin kuin syöttötuoleja, kaukaloita ja nallenuttuja. Alkavat lapsettomuushoidot, piikitykset, alkioiden kasvatukset ja istutukset sekä pitkän pitkä odotus. Biologinen kellopeli tikittää, ravintolan baaritiskit muuttuvat aamukolmelta spermamarkkinoiksi ja jokainen kadulla vastaan rullaava vauvanvaunu on pistos sydämeen

Eve Hietamies: Yösyöttö,

Hyvästi seksi, baari-illat ja juttukeikat. Tervetuloa puklurätti, äidinmaidonvastike ja Teletapit. Mutta mistä hitosta tällainen äijä löytää ne kivikautiset äitigeenit?"

Eve Hietamies: Puolinainen

 Ilona on marketin kassa ja Iivari hanafirman myyntimies. Viidessä vuodessa elämästä on tullut turvallista. Enää puuttuu vain lapsi. Tyttö jolla on äitinsa silmät tai poika jolla on isänsä villit kiharat. He pettyvät kerta toisensa jälkeen. Miksei kukaan varoittanut, että lapsen voi myös menettää?

Eve Hietamies kirjoittaa rohkeasti aiheesta, josta yleensä vaietaan, keskenmenosta ja siihen liittyvistä kokemuksista. Mutta myös arkipäivän onnesta, luottamuksesta ja rakkaudesta.

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen 

Heikosti positiivinen on osuva kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun äitiydestä tulee suorittamista. Lapsensa ja itsensä kanssa eksyksissä oleva epävarma äiti yrittää täyttää ympäristön ja itsensä odotukset. Kun voimat eivät riitä, minuus alkaa luhistua. Kaiken kukkuraksi Härkösen taakkana on kantaa julkisuuden paineita. Iltapäivälehtien mahdolliset lööpit lymyävät alati ajatusten taustalla: "Että jutut eivät leviäisi, että saisin edelleenkin olla rauhassa, piilossa tämän kauhun ja epäonnistumisen kanssa", Härkönen kirjoittaa.
Teoksen minäkertoja vie paljon tilaa, hän huutaa, vaatii ja kysyy. Hän käy psykiatrilla ja tarkkailee herkeämättä ja sairaalloisesti itseään ja tunteitaan. Näin Härkönen tulee paljastaneeksi hyvinvointiyhteiskunnan kasvattien tyypillisimmän sairauden: narsismin. Narsistisuudessaan Heikosti positiivinen on kuitenkin pikemminkin kiinnostava kuin häiritsevä.
Kirjailijana Härkönen todistaa olevansa viihdyttävä ja mukaansatempaava. Teksti juoksee kepeän tuntuisesti, ja teoksen tapahtumat fokalisoituvat niin voimakkaasti minä-kertojan kautta, että lukija kietoutuu tiukasti kertojan ahdistaviin ajatuskierteisiin.
Naurun, itkun ja pelon yhdistelmä tekee Heikosti positiivisesta kiinnostavan teoksen: se on yhtä aikaa sekä hauska että äärimmäisen vakava kirja. Lainkaan hullumpia eivät ole Härkösen esittelemät elämästä selviytymisen konstitkaan, musta huumori ja ironia. (Anne Puumala)

 

Mirja Kuivaniemi: Tyttö ikkunan takana 

Kuvaa Tyttö ikkunan takana kuvaa adoptoidun tytön kehitystä tytöstä nuoreksi naiseksi. Hän käy läpi tunteitaan nukkien kautta ja selvittää mielessään vellovat tunteet niiden avulla. Tytön elämä järkkyy, kun hän saa tietää pitkään lapsettomuudesta kärsineen ottoäidin odottavan lasta. Tytön elämän tukipilarit uhkaavat horjua, kun hänelle selviää ottoisänsä syrjähyppy. Tähän kirjaan uppoutui ja lukemista ei malttanut lopettaa. Kivasti kerrottu ja pohdittu vaikeitakin asioita.