Joululoma (vakka olikin vain 6 päivää) antoi alkusysäyksen laiskotukselle. Tänäänkin olisi voinut vain nukkua, mutta pakotin itseni ylös kahdeksalta, ettei rytmi mene ihan sekaisin. Aamuheräämiset klo 6 eivät tunnu enää helpoilta, töihin ei tee mieli mennä. Ehkä tässä on vähän taustalla sekin, että työpätkä loppuu kahden kuukauden päästä, eli kohta olen taas työtön. Olen käyttänyt jo kaikki työelämävalmennuskuukaudet, eli en voi kerätä oman alan työkokemusta enää harjoittelulla. En viitsi mennä mihin vaan töihin, kun ansiosidonnainen tulee olemaan ihan hyvä. Ajattelinkin, että koitan katsoa jotain lisäkoulutuksia omalle alalle, jos se parantaisi työn saantia. Haen kyllä kouluun yhteishaussa, ajattelin ammatinvaihtoa (kin).

Kierto on oletetusta oviksesta (mitattu lh-testillä) lähenemässä loppuaan. Saapa nähdä minkä mittaiseksi tämä kierto menee tia paremminkin jää, kun oli se keskenmeno/kemiallinen viimeksi ja nyt ei ole käytössä lugesteronia. Aiemmin minulla on ollut keskenmenojen jälkeen tosi lyhyt luteaalivaihe eikä se muutenkaan ole ollut kuin maksimissaan 13 päivää. Mutta sehän on jo ihan hvyä. Viimeksi kierto km jälkeen oli vain 23 päivää. Nyt on menossa kp 21.

Mistähän sitä aina saakin voimia ja uutta toivoa vaikka epäonnistumisia on takana?! Nytkin toivon, että olisi tärpännyt ja olen aika positiivisella mielellä. Tiedän, että ensi viikolla kun menkat alkaa niin harmittaa taas. Kuitenkin aina tässä kierron vaiheessa mieli on hyvä. Menkkojen aikaan välillä miettii, että ottaisi pillerit käyttöön pariksi kuukaudeksi, mutta aina jostain saa lisää voimia ja mieleen tulee, että ehkä tämä on juuri se meidän kuukausi. Näin on menty jo kohta kaksi vuotta. Kauankohan vielä jaksaa?