Moi :)

Nyt uudessa blogipohjassa on myös kommentointi mahdollisuus. Hienosäätöä tehdään vielä!

Mukavaa syksyä ja tervetuloa http://www.raskauskeiju.fi/blogi/kirjoittajat/4/

Jatkan kirjoittelua uudessa osoitteessa

http://www.raskauskeiju.fi/blogi/vauvahaaveet/

Enää en päivitä tätä blogia. Koitan siirtää kirjoitukseni tästä blogista uuteen. Kirjoituksia on jonkun verran, joten hetki kestää, että olen kaiken saanut siirrettyä! En tiedä saako kommentit siirrettyä, tutustun vielä uuteen ohjelmaan ja katson saako kommentitkin laitettua.

Tervetuloa seuraamaan taivaltamme uuteen blogiini!

Olen siis edelleen pihalla, aivan täysin ulkona! En ymmärrä nyt tätä kiertoa... Olen jatkanut ovistestailua, vaikka sainkin ovisplussan silloin kp 8 tienoolla. Tässä välissä viiva jo hävisi ihan olemattomiin. Eilen aamulla ovistestiin tuli haamu, mutta tänään jo plussaksi laskettava?! Nyt on kp 16, eli ovis voisi olla nyt tulossa (viimeinen nappi otettu kp 9 ja ovis tulisi clomeilla 5-9 päivää viimeisen lääkkeen jälkeen). Ja jos laskee, että keskiviikkona folli oli 12 mm niin voisi se nyt olla 20 mm luokkaa. Mutta hämää, kun lämmöt kuitenkin jo nousivat... jos tämä onkin sitten toinen ovis.

Toki mielessä kävi, että entä jos olenkin... tiedätte kyllä... Mutta en edes sano ääneen. En tiedä mitä tässä pitäisi nyt ajatella. Jatkan testaamista ovistesteillä ! :D

Nyt olen kyllä aivan pihalla mitä kropassa tapahtuu. Normaalisti olen saanut ovsiplussan 11-13 päivän hujakoilla, mutta tässä kierrossa sain kontrolliviivan vahvuisia tuloksia jo kp 8! Limoja tuli kp 6-9. Kieropäivänä 10 testiviiva oli vaaleampi kuin kontrolliviiva, mutta selvästi nähtävissä kuitenkin. Olin eilen follikkeliultrassa ja kiertopäivä oli 11. Normaalisti tuossa vaiheessa minulla on näkynyt 17-19 mm kokoinen folli, mutta nytpä ei näkynyt kuin 12 mm.  Gyne meinasi, ettei se 12 mm enää siitä kasva?! Kyselin sitten, että näkyykö siellä mahdollisesti keltarauhasta, niin sanoi näkevänsä EHKÄ keltarauhasen.  Gyne näytti minulle ruudulta mitä munasarjassa näkyi. Erotin selkeästi sen 12 mm follin ja sen vieressä oli ”kurtistunut” folli.   Limakalvo oli 10-11 mm eli hyvä.

Mietinkin, että onko mulla oikeasti ollut jo ovis,  vai meinaakohan tuo 12 mm kasvaa… Gynekään ei tosiaan varmaksi osannut sanoa, onko ovis jo ollut. Kävin kyllä normi gynellä, enkä lapsettomuuteen erikoistuneella, sillä en saanut aikaa toiselle gynelle sopivalle ajankohdalle. Tympäsee, kun tämä normi gyne otti isomman maksun kuin se jolla olen aiemmin käynyt.

 Aamulämmön mukaan ovi sois tapahtunut, mutta minulla on nyt flunssa, joten lämmönnousu voi johtua siitäkin. Myös limat, kivut ja limakalvon paksuus viittaisivat ovikseen. Tilannetta sekoittaa tosiaan nuo ovistestit, kun tänään tehty kp 12 testi näytti edelleen viivaa, heikompi kuin kontrolli, mutta haamua selkeämpi. Jatkan tikuttelua ja seuraan tapahtuuko viivan vahvuudessa vielä muutosta.

Olimme tänään kylässä mieheni äidillä. Minulla oli sylissäni mieheni siskon 2v poika. Anoppi siihen sitten "Nyt teillekin vaan vaipparallia ja tuttipulloja, joskushan sanoit, että haluat lisää lapsia" (silloin, kun mieheni ei ollut vielä valmis toiseen lapseen, sanoin anopille vauvauteluihin, että sitten voin haluta lisää lapsia, kun opinnot ovat ohi ja olen ollut hetken töissä). Anoppi jatkoi "Tai no eihän nyt enää kannata, kun tulee niin pitkä ikäero. Ei nyt enää kannata". Mulla meni jauhot suuhun. En oikeen osannut sanoa mitään. Meinasin jo päästää ilmoille meidän tilanteen, mutta pidin suuni kiinni. Sitten jos ja kun onnistumme niin kerromme mitä olemme kokeneet.

Ei olisi pitänyt tänään avata facebookia. Eikös siinä heti ensimmäisenä postauksena ollut joku ultrakuva laskettuine aikoineen ja sydämineen. Ikävä muistutus siitä, mitä niin monista yrityksistä huolimatta ei ole meille uudelleen suotu. Muistutus siitä, kuinka ihanaa raskausaika on. Miltä vauvan liikkeet vatsassa tuntuvat ja se ihana odotuksen jännitys sekä onnen tunne. Aina nuo tuollaiset kuvat eivät aiheuta näin voimakasta reaktiota. Jostain syystä nyt alkoi jurppimaan ihan täysillä...

Eipä muuta tällä erää. Clomit ajattelin aloittaa tällä kertaa kp 5. Jospa sillä tavalla minulla valikoituisi se yksi munasolu. Kun olen syönyt clomit kp 3-7 niin munasoluja on ollut 2-3 isompaa.

Tämä tästä vielä puuttui. Ekaa kertaa elämäni aikana mulla on kierto sekaisin. Lopetin luget jo viime sunnuntaina. Normaalisti mulla on alkanut menkat neljäntenä päivänä lugejen lopetuksesta, eli torstaille odottelin jo vuotoa. Mutta ei ole alkanut vieläkään eikä ole tuntemuksiakaan siihen suuntaan, ainoastaan ärtyisyys... Testasin varuiksi raskaustestillä tänä aamuna, mutta ei haamun haamua tullut, eli raskaana en ole. Tympii vaan, kun ei pääse uusi kierto alkamaan. Varasin jo folliultrankin sen mukaan, että menkat ois alkanut to. Pitää vaihtaa tuo päivä, sillä muuten ajankohta on liian aikainen.

 Taidan jättää luget ens kiertoon kokonaan pois, kun viivästyttävät näin menkkoja. Mulla on kuitenkin aina ollut sopivan mittainen luteaalivaihe ja keltaraushashormoniakin on verikokeen mukaan erittynyt tarpeeksi. Clomeja ja pregnyliä on vielä kahteen kiertoon. Clomeille on kyllä uusikin resepti, mutta ajattelin, että voisi koittaa olla luomusti sitten talven yli. Varmaan tekee hyvää olla joku kuukausi ilman clomeja ja muita lisähormoneja.

Eipä muuta tällä erää. Menkkoja odotellen!

Tämä on niin nähty. Herään yöllä pissahätään, mutta pidättelen aamuun asti, jotta saisin mahdollisimman vahvan näyteen raskaustestiä varten. Piinapäivä 14 menossa, joten herkän testin tulisi näyttää edes heikkoa positiivista, mikäli raskaus on alkanut.

Aamulla vessassa pissin tikulle tärisevin käsin. Seuraan nesteen liikettä ja kontrolliviivan muodostumista. Seuraavaksi katse siirtyy testi-viivan kohdalle. Tuijotan, tuijotan vähän lisää. Lasken testin odottamaan pöydälle. Vilkuilen vähän väliä testiä aamutoimien lomassa. Viiden minuutin kuluttua otan tikun käteeni. En näe siinä mitään. Se on tyhjä! Olo murenee kuin särkyvä lasi. Hartiat lysähtää ja mieli on apea. Ei taaskaan. Miksi se ei voi onnistua, miksi en tule raskaaksi?

Taas, jälleen kerran piinaillaan. Nyt on noin viikko oviksesta ja tunteet menevät vuoristorataa. Välillä tuntuu taas niin varmalta, että nyt onnaa. Hetken päästä pessimisti minussa herää ja sanoo irvaillen olkapäällä keikkuen " ei se onnistu nytkään, mitä sinä turhia toivot"! Viimeinen lugepäivä taitaa olla perjantai tai lauantai, en ole nyt ihan varma, en ole laskenut. Viimeistään sunnuntaina sitten testailua. Katsotaan vaan niin malttamattomana testailen jo joskus torstaina :D. Nyt pistän pessimistin piiloon ja lukkojen taa. Haluan pitää yllä toivoa ja hyvää mieltä!

Kysymys, jota kaikki eivät halua kuulla ja tuntevat olonsa kiusaantuneeksi sen kuullessaan. Kämmenet hikoavat, kurkussa kuristaa... mitä tähän pitäisi vastata. "Oletteko harkinneet lapsien hankkimista, joko teidän esikoinen saa kohta sisaruksen". Muistan, kuinka joskus itsekin kysyin eräältä ystävältäni tämän kysymyksen. Olimme illanvietossa ja kysymyksen esitettyäni eräs toinen ystäväni sanoi kärkkäästi, ettei noin voi kysyä. Silloin en ajatellut, että se voisi olla jollekin kipeä asia. Silloin en vielä ollut itsekään tietoinen, mitä joudumme käymään läpi toista lasta toivoessamme.

Mutta miksi pitäisi hyssytellä ja olla hiljaa. En kyllä itsekään huutele, että "hei, me ei varmaan saada toista lasta". Mutta olisi hienoa, jos lapsettomuudesta voitaisiin puhua avoimemmin. Yhtenä syynä voi olla tunne yhteiskunnan painostuksesta ja täydellisen perheidyllin puuttumisesta. Eiväthän ihiset voi olla onnellisia jos heillä ei ole lasta tai jos heillä on vain yksi lapsi. Tuntuu myös, ettei toisten asioihin saa sekaantua eikä udella liikaa. Täytyy jättää muiden asiat sikseen ja odottaa, jos toinen avautuu. Poikkeuksiakin on, jotkut pystyvät kertomaan avoimesti ja luontevasti lapsettomuudestaan. Mutta yleisesti ottaen tuntuu, että lapsettomuus on tabu. Onneksi Suomessa ollaan suvaitsevampia. Vasta luin jostain, että tietyissä uskonnoissa tai kulttuureissa ei uskota miehessä olevan vikaa, jos pari on laseton. Miestä ei edes tutkita. Hän on oikeutettu vaihtamaan vaimoa, jos lapsia ei ala siunaantua. Mahtaisi olla aika kova paikka, jos meilläkin yhteiskunnan painostus ja kulttuuri olisi noin painostava.

Olisi hienoa, jos lapsettomuus olisi helpompi asia käsitellä. Ihan tarpeeksi voimia vie sen kestäminen ja hyväksyminen. Hyväksyä se, ettei oma keho toimi kuten pitäisi. Kohdata se tosiasia, ettei voi jatkaa sukuaan eikä antaa vanhemmilleen iloa lapsenlapsista. Joillekin lasettomuus voi olla kova kolasu omalle identiteetille, naiseudelle tai miehisyydelle. Ei haluaisi enää kuluttaa voimavaroja miettimiseen mitä voi toiselle sanoa, mitä kysyä ja mitä itse kertoa toisille. Olen huomannut, että jotkut ihmiset ovat vaivautuneita, kun kerron sekundäärisestä lapsettomuudestamme. Heillä ei ole omakohtaista kokemusta aiheesta ja heistä tuntuu vaikealta suhtautua asiaan. Neuvotkin ovat sitten sen mukaisia. Mutta he yrittävät parhaansa. Minulla itsellänikin on vielä viakeuksia ajatella asiaa, ettemme välttämättä saa toista lasta. Se tuntuu niin epäreilulta. Minusta tuntuu välillä pahalta surra, kun on ihmisiä kellä ei ole ensimmäistäkään lasta. Mutta suru ja lapsen kaipuu ovat varmasti yhtä vahvat primäärisessä ja sekundäärisessä lapsettomuudessa.

Asiasta toiseen. Täällä on nyt jotenkin todella hyvät fiilikset ja toivo korkealla. Pistin eilen pregnylin, ovistesti näytti plussaa iltapäivällä, vaikka aamulla oli vielä nega. Kp 10 ultrassa oli 19 mm ja 15 mm follit kasvamassa, joten eilen kp 11 olikin hyvä hetki pistää pregnyl. Tänään pitää vielä laittaa siittiöarmeija matkaan ;) Eilen laitoin yöksi kuukupin, jotta siemenneste pysyisi matkassa mahdollisimman pitkään :D Nyt toivotaan, että tästä jotain tulisi. Kevätnyytti <3